Vaikka vaativimpiin viranomaistehtäviin koulutettavia eläimiä voidaan kouluttaa – ja koulutetaan – tutkimustiedosta saadun tiedon pohjalta, saattavat kotikoiran omistajat ja niiden kanssa harrastavat olla kuitenkin jyrkästi sitä mieltä, että koiraan on pakko kohdistaa positiivista rankaisua.

Sota- tai poliisikoirien koulutusmenetelmien ensisijaiset valintaperusteet eivät ole välttämättä eettiset periaatteet, vaan koulutuksen tuloksellisuus ja sen kustannustehokkuus. Viranomaispuolella ollaankin vähitellen siirtymässä kohti tutkimustiedon hyväksi käyttämistä koulutuksen kehittämisessä, myös täällä Suomessa (Jalander 2014). Erilaisten rankaisupohjaisten koulutustapojen on yleisesti kuviteltu olevan ainoa keino kouluttaa koira luotettavaksi toimijaksi tietyissä tilanteissa. Kuitenkin myös kaikkein vaativimpiin viranomaistehtäviin koulutettavien koirien, kuten sota- ja poliisikoirien, koulutus voidaan toteuttaa palkkion käytön (R+) ja palkkion mahdollisuuden poistamisen (P-) avulla (Yin 2014; kts. Prins). Operantti koulutus palkkion avulla mahdollistaa yhtäällä nopeamman ja siten halvemman koulutuksen, toisaalla sillä saavutetaan tuloksia, joita ei millään muulla tavalla ole mahdollista saavuttaa. Lopputuloksena on koira, jonka toimintakyky on aiempaa varmempaa äärimmäisissä stressitilanteissa. (Yin 2014.)

Siksi onkin yllättävää, että tavallisten lemmikiksi otettujen kotikoirien koulutuksessa on joidenkin henkilöiden mielestä välttämätöntä käyttää fyysistä rankaisua ja pelottelua. Käsittämättömäksi asian tekee, että joidenkin mielestä erityisesti ruoan käyttö on pahin virhe, mitä voi tehdä koulutuksessa. Voisi kuitenkin hyvällä syyllä kuvitella, että kotikoiran omistajan ensimmäinen kriteeri koulutustavan valinnalle olisi koulutuksen eettisyys ja että se olisi koiran hyvinvointia lisäävä. Silti juuri kotikoiria kohdellaan ehkä kuitenkin kaikkein epäjohdonmukaisimmin ja joiden koulutus perustuu usein erilaisiin uskomuksiin ja ”näin on aina tehty” tyyliseen tapaan toimia.

Operantti ehdollistaminen palkkion, kuten ruoan, avulla ei tarkoita houkuttelua tai eläimen “namittamista”. Positiivinen ei myöskään tarkoita sallivaa. Mikäli olet kiinnostunut oppimaan tehokkaita ja samalla eläinystävällisiä ja kansainvälisiä eläinkoulutusmenetelmiä, on ”Koulutuksen perusteet” hyvä johdantokurssi tutustua tutkimustietoon pohjautuvaan käsitykseen koiran oppimisesta.

Lähteet

Jalander, Heli. 2014. Vanhakin koira oppii uusia temppuja. Poliisikoiranohjaajien käsityksiä operantista ehdollistamisesta ja positiivisesta vahvistamisesta poliisikoirien erikoiskoulutuksessa. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Pro gradu -tutkielma. Saatavilla http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95529/GRADU-1401962045.pdf?sequence=1

http://drsophiayin.com/blog/entry/treattrain-training-helps-prepare-military-and-police-dogs-for-high-ri

http://www.simonprins.com/index.html

Eläinsuojelulain (247/1996, 3 §, 6 §) mukaan ”tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimelle on kielletty” ja ”kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty”.

Mikä sitten on kohtuuttoman ankaraa tai liian kovakouraista? Viime kädessä se ratkaistaan aina tuomioistuimessa. Laki antaa tässä kohtaa tulkinnanvaraa, mutta yleisesti ottaen lain tulkinnan tulisi perustua saatavilla olevaan tutkimustietoon. Eläinten oppimista on dokumentoitu tieteellisesti vuosikymmeniä. Lisäksi viime vuosien tutkimuksissa on keskitytty eläinten hyvinvointiin liittyviin seikkoihin, joissa erilaiset koulutustavat näyttelevät oleellista osaa.

Jaakonsaaren ja Ojalan (2011, 171) mukaan koulutuksen ja kurin kohtuullisuutta tulee arvioida koirassa aikaansaatuun vaikutukseen ja siihen, onko sama toteutettavissa koiralle vähemmän haittaa ja kärsimystä aiheuttavalla tavalla. Nykyisin tiedetään että eläimen säikyttely tai sen fyysinen pakottaminen on täysin tarpeetonta kouluttamisen kannalta. Purkin heittämiselle tai sitruuna-, kuristus-, ym. pannoille löytyy paitsi eläinsuojelulain noudattamisen että lopputuloksen kannalta parempia menetelmiä. Eikö koiran pelottelu tai fyysinen rankaisu ole näin ollen laissa mainittua tarpeetonta kärsimyksen aiheuttamista, koska on olemassa eläinystävällisiä vaihtoehtoja? Miksi monet kuitenkin yhä säikyttelevät ja käyttävät fyysistä rankaisua omaan rakkaaseen lemmikkikoiraansa?

Tämän hetkinen tieteellinen tieto tukee palkkion käyttöön perustuvia koulutusmenetelmiä. Fyysiseen rankaisuun perustuvia koulutusmenetelmiä voidaan sen vuoksi pitää vanhentuneina ja koiran hyvinvoinnin kannalta suorastaan väärinä. (Jaakonsaari & Ojala, 2011, 215.) Eläinten pelottelu, alistaminen ja fyysinen rankaisu ovat oman aikansa tapoja. Ne ovat joiltain osin käytössä vieläkin niillä, jotka eivät muuta tapaa osaa tai eivät koe tarpeelliseksi sellaista opetella. Koiriin on koko niiden historian ajan liittynyt erilaisia uskomuksia ja myyttejä (Haatanen 2014). Siinä mielessä uskomusperinteiden voimakas vaikutus on ymmärrettävää, jonka voi odottaa väistyvän vähitellen uusien sukupolvien ja tiedon lisääntymisen myötä.

Oman käytöksen muuttaminen voi tuntua turhalta – tai jopa pelottavalta – sillä miksi muuttaa sitä, minkä on kokenut toimivaksi tavaksi ja miten on toimittu jo vuosikymmeniä, vuosisatoja ellei jopa vuosituhansia? Koiraurheilussa voi pärjätä samoilla menetelmillä vuodesta ja koirasta toiseen, sillä monia koirarotuja jalostetaan koetulosten mukaan ja itse kokeet sisältävät vain vähän – jos lainkaan – muutoksia vuosikymmenenkään aikana. Uuden, koiraystävällisen koulutustavan oppiminen ja omaksuminen vaatii todennäköisesti enemmän viitseliäisyyttä kuin fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavat koulutustavat (Jaakonsaari & Ojala, 2011,171).

Kysymys ei ole siitä, etteivätkö jotkin keinot saattaisi myös toimia ja etteikö niillä saataisi esim. koiran haukkuminen lakkaamaan. Käyttäytymisen lopettaminen onnistuu keneltä tahansa ilman minkäänlaista tietotaitoa kouluttamisesta tai oppimisesta. Ehkäpä sen vuoksi erilaisten rankaisumahdollisuuksien pohdinta on monille ensimmäinen vaihtoehto haluttaessa vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Kun mietitään mikä on tarpeetonta kivun tuottamista ja liian kovakouraista käsittelyä, on kysymys paitsi laista, myös jokaisen omasta henkilökohtaisesta moraalista. Meille koirat ovat perheenjäseniä ja rakkaita ystäviämme. On ollut täysin itsestäänselvyys, että niiden koulutus tapahtuu palkkion avulla vaikka se on vaatinut – ja vaatii edelleen – viitseliäisyyttä ja vaivannäköä. Uuden oppiminen on ollut kuitenkin kaiken vaivannäön arvoista.

Nykyisin on tarjolla lukuisia erilaisia koirankoulutusta käsitteleviä kirjoja tai koirien kouluttamisesta kertovia ohjelmia. Näiden joukossa on myös niitä, joiden tarjoamat koulutusmenetelmät eivät ole Suomen eläinsuojelulain mukaisia. Myös koulutuspalveluja tarjoavien toimijoiden valinnassa tulee olla kriittinen – tällä hetkellä kuka tahansa voi kutsua itseään ammattitaitoiseksi kouluttajaksi. (Jaakonsaari & Ojala, 2011, 215.) Kouluttajan, koulutuskirjan tai koulutusmenetelmän valinnassa auttavat eläinsuojelulaki, tutkimustieto ja oma moraalikäsitys. Apuna voi käyttää myös Suomen Eläintenkouluttajat ry:n laatimaa listaa hyvän kouluttajan tunnusmerkeistä (Suomen eläintenkouluttajat 2013).

Lähteet

Eläinsuojelulaki. 4.4.1996/247. Viitattu 5.7.2014. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247

Haatanen, K. (8.11.2014). Kalle Haatanen: Koirien Suomi. Vieraana tietokirjailija Petri Pietiläinen. Viitattu 25.11.2014. Yle. Saatavilla http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2385294

Jaakonsaari, T. & Ojala, A. 2011. Koiranomistajan oikeusopas. Helsinki: Tammi

Suomen eläintenkouluttajat ry. 2013. Viitattu 1.8.2014. Saatavilla http://www.elaintenkouluttajat.com/

Ilmaisulla tarkoitetaan käytöstä, jonka koira tekee löydettyään kuuman kohteen. Erityisesti harrastajapiireissä ilmaisuna on perinteisesti käytetty hyväksi koiran luontaisia käyttäytymismalleja, kuten haukkumista ja raapimista. Näitä lajityypillisiä käytöksiä hyödyntämällä voidaan hypätä yhden koulutusvaiheen ylitse ja yrittää säästää siten aikaa. Maan kaivamistahan ei yleensä tarvitse koiralle juuri opettaa. Harrastajalle varsinaiseen etsinnän harjoittelu voi olla niin houkutteleva ajatus, että koulutusta ei malteta tehdä huolellisesti vaihe vaiheelta. Yhtä usein syynä voi olla myös se, että koulutustekniikan tuntemuksessa on puutteita tai asioita ei vain ole huomattu ajatella laaja-alaisesti. Oikominen sieltä, missä aita on matalin, johtaa kuitenkaan harvoin parhaaseen lopputulokseen.

Luontaiset käyttäytymismallit ilmaisuna?

Ongelma luontaisten käyttäytymismallien käytöstä ilmaisuna on siinä, että koira esittää kyseisiä käytöksiä muussakin yhteydessä kuin varsinaista ilmaisua osoittaessaan. Tästä syystä koiranohjaajat saattavat puhua ilmaisulla olevan erilaisia vahvuuksia kuten; ”vahva” tai ”heikko” ilmaisu. Kielenkäytössä korostuu myös myös ns. koiranlukutaidon merkitys, arvioitaessa ilmaiseeko koira vai ei. Luontaisesti esiintyvien käytösten täydelliseen ärsykekontrolliin saaminen on sen vuoksi työlästä, ellei jopa aivan mahdotonta. Mikäli ilmaisun halutaan olevan luotettavuudeltaan 100%, on ehdoton ärsykekontrolli oltava tavoitteena. Ehdoton ärsykekontrolli tarkoittaa, että ilmaisukäytös esiintyy ainoastaan oikean ärsykkeen laukaisemana, ei missään muussa yhteydessä.

Ilmaisun käytännöllisyys

Toinen tärkeä seikka, joka on otettava huomioon ilmaisutapaa mietittäessä, on sen käytännöllisyys kyseisen löydön merkkaamiseen. Raapiminen on yleisesti ottaen erityisen ongelmallinen käytös siksi, että siitä jää jälki. Vai miten hyödylliseltä vaikuttaa raapimisilmaisu kantarellikoiralla? Entä miten pitkä virkaikä olisi pommikoiralla, joka raapimalla ilmaisee maamiinan sijainnin?  Nenäkosketus voi olla tarkkaa merkkaamista vaativissa tilanteissa kullanarvoinen, mutta ampiaispesän terveydentilan selvittämisessä huono. Noutoilmaisu on tokossa sääntöjen vaatima käytös, mutta noutamalla ilmaisevan sienikoiran ei kannata erehtyä tunnistamisessa kertaakaan… Missä tilanteissa haukkumiselle voisi olla asiakasystävällisempiäkin ilmaisutapoja? Ilmaisutapaa onkin arvioitava kyseisen koiran luontaisten käyttäytymistapojen ja käyttökohteen mukaan. Haukkuminen voi olla ihan ok ilmaisu koirarodulla, joka ei tunnetusti hauku lainkaan. Rullailmaisu ei välttämättä sovi koiralle, jonka kierrokset nousevat tappiin välittömästi patukan nähdessään tai jonka kanssa aiotaan patukkaleikkejä harrastaa muissa yhteyksissä.

Harrastustoimintaan tällainen ilmaisun epämääräisyys ehkä käy, mutta jos tavoitellaan kustannustehokkuutta ja pyritään eliminoimaan mahdollisimman hyvin kaikki tarkkuuteen vaikuttavat inhimilliset tekijät kuten ”koiranlukutaito” pois, on ilmaisutapaan kiinnitettävä huomiota. On valittava sellainen käytös, jonka esiintyessä myös ulkopuolinen ja täysin ”koiranlukutaidoton” voi kertoa arvailematta, milloin koira ilmaisee. Koiran ollessa käyttäjästään riippumaton ja ilmaisun yksiselitteinen, lisää se myös koiran käyttömahdollisuuksia.

Hyvä suunnittelu, tarkka ilmaisu

Kannattaa miettiä myös sitä, missä asennossa koiran halutaan ilmaisevan. Rullaa se voi pitää suussaan seisaaltaan, istuen tai maaten. Ilmaisun tarkkuutta heikentää, jos se ilmaisee välillä istuen, välillä seisten. Hyvä sääntö kaikkien käytöksi en kouluttamisessa on piirtää lopputavoitteen näköinen käytös paperille. Jos piirroksesi koira istuu rulla suussaan, älä silloin vahvista rulla suussa seisomista tai makaamista.

Ilmaisutavan mietintään kannattaa siis käyttää hetki. Parhaita ilmaisutapoja ovat temput, jotka koiralle opetetaan ensimmäistä kertaa vasta ilmaisukäytökseksi. Vaikka täysin uuden käytöksen opettaminen voi tuntua tylsältä ja työläältä, on se pidemmän päälle tarkan ja tuloksia tuottavan hajutyöskentelyn kannalta vaivan arvoista. On myös muistettava, että harjuerottelua tehtäessä ilmaisu vahvistuu jatkuvasti. Sitä ei tarvitse suinkaan kouluttaa täydelliseksi, päinvastoin; jo rutinoituneeseen käytökseen on hankalampi saada liitettyä uutta käytöksen laukaisevaa ärsykettä, kuten hajua.

Videoesimerkissä ilmaisuksi on valittu rullailmaisu. Klippi on ensimmäisestä treenistä, jossa rulla on kiinnitettynä. Rulla on kaulapantaan kiinnitettävä esine, jonka koira ottaa suuhunsa löytäessään kuuman kohteen. Rullan käyttöä puoltaa mm. se, että se ei voi tehdä ”vapaa-ajallaan” valeilmaisuja, sillä rulla kiinnitetään vain etsinnän ajaksi. Patukka itsessään on myös koiralle merkityksetön väline, ennen kuin sille luodaan merkitys. Huonoina puolina on se, että monet koirat ottavat mielellään erilaisia esineitä suuhunsa. Patukat ovat myös monilla koirilla käytettäviä leikkivälineitä, joten välttämättä täysin neutraali esine se ei ole. Lisäksi patukan kaulaan kytkeminen saattaa tuntua aluksi joistain koirista epämiellyttävältä ja aiheuttaa luontaisen reaktion sen poistamiselle yrittämällä ottaa se suuhun. Esimerkkivideolla patukan nostoja otetaan ensin lattialta ja sen jälkeen pantaan kiinnitettynä.

Sinä koulutat, sinä päätät.

Ei voida sanoa, että jokin ilmaisutapa olisi ehdottoman väärä ja jokin toinen ehdottomasti oikea. On ainoastaan tarkoitukseen paremmin soveltuvia ja sitten niitä heikommin soveltuvia. Sinä koulutat, sinä päätät.

Operantti ehdollistaminen

on tieteellinen käsite, joka yksinkertaisesti sanottuna merkitsee oppimista käyttäytymisen seurauksista. Seuraukset voivat olla käytöstä lisääviä (vahviste), sitä vähentäviä (rankaisu), tai seuraukset voivat olla myös neutraaleja (sammuttavia).

Eläinkoulutuksessa sanaan “positiivinen” ei sisälly tunnesisältöä, vaan merkitys on puhtaan matemaattinen: jotain lisätään ympäristöön. Palkkion käyttö on eläimen tavoitteleman miellyttävän asian lisäämistä eläimen ympäristöön, jolloin myös käyttäytymisen todennäköisyys tapahtua uudelleen lisääntyy. Operantti ehdollistaminen positiivisen vahvisteen avulla tarkoittaa halutun käyttäytymisen lisäämistä palkitsemalla koira jollain sen tavoittelemalla. Periaate on varsin yksinkertainen: sitä saat, mitä vahvistat. On lopulta vahvisteen toimivuudesta ja kouluttajan taidoista kiinni, saatko kuitenkaan sitä mitä olit ajatellut. Suurimpaan osaan koulutusongelmista syy löytyy toimimattomasta vahvisteesta ja sen oikeanlaisen käytön puutteista.

Operantti ehdollistaminen ja positiivinen vahviste yhdistetään usein myös ns. naksutinkoulutukseen. Tarkasti ottaen ne eivät ole kuitenkaan täysin samoja asioita: operantti ehdollistaminen on tiedettä, naksutinkoulutus  taasen popularisoitua tiedettä ja enemmänkin koulutusfilosofia, jossa pääpaino on eläinten hyvinvoinnilla ja operantin nelikentän P+/R- akselia pyritään välttämään. Tämähän ei ole tietenkään negatiivinen asia, koska palkkion käytöllä saadaan hyvinvoinnin lisäksi myös hyvin käyttäytyviä koiria.

Naksutinkouluttaa voidaan ilman naksutinta ja kaikki naksuttimen käyttö ei ole naksutinkoulutusta

Naksutin on erinomainen koulutuksen apuväline tarkan ajoituksen merkkaamisessa. Sen ääni on myös eläimelle yksiselitteinen, mikäli sitä vain käytetään yksiselitteisesti. Naksutin toimii ehdollisena vahvisteena, jota seuraa aina ehdoton vahviste. Fyysisenä esineenä sitä tarvitaan kuitenkin verrattain harvoin. Perustaitojen harjoittelussa sitä ei tarvita välttämättä lainkaan. Useimmissa tilanteissa ”hyvä”-sana tms. on täysin käyttökelpoinen ehdollinen vahviste merkitsemään koiralle oikein tekemisen hetken.

Emme järjestä erillisiä “naksutinkursseja”, sillä koulutusteknologiaa ja tutkimustietoa ei mielestämme voi, eikä tarvitse, erotella erilliselle kurssille. Minkä teorian pohjalta silloin opettaisimme ja toimisimme niillä muilla kursseilla, jotka eivät ole “naksutinkurseja”? Oppiminen ja sen teoreettinen viitekehys on aina sama (operantti-klassinen ehdollistuminen), kutsuipa koulutusta sitten naksutteluksi tai viettipakoksi (koulutus näissä kahdessa toteutetaan täysin luonnollisesti täysin eri tavoin).

Voit itsenäisesti tutustua eläinkoulutusta käsitteleviin kirjoihin ja nettisivuihin, joita olemme koonneet linkkisivulle. Lisätietoa eläinkoulutuksesta ja sen historiasta, klassisesta ja operantista ehdollistamisesta, naksutinkoulutuksesta ja käytännön koulutusta saat meiltä.