Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2014

Hajuerottelu – Ilmaisu

Ilmaisulla tarkoitetaan käytöstä, jonka koira tekee löydettyään kuuman kohteen. Erityisesti harrastajapiireissä ilmaisuna on perinteisesti käytetty hyväksi koiran luontaisia käyttäytymismalleja, kuten haukkumista ja raapimista. Näitä lajityypillisiä käytöksiä hyödyntämällä voidaan hypätä yhden koulutusvaiheen ylitse ja yrittää säästää siten aikaa. Maan kaivamistahan ei yleensä tarvitse koiralle juuri opettaa. Harrastajalle varsinaiseen etsinnän harjoittelu voi olla niin houkutteleva ajatus, että koulutusta ei malteta tehdä huolellisesti vaihe vaiheelta. Yhtä usein syynä voi olla myös se, että koulutustekniikan tuntemuksessa on puutteita tai asioita ei vain ole huomattu ajatella laaja-alaisesti. Oikominen sieltä, missä aita on matalin, johtaa kuitenkaan harvoin parhaaseen lopputulokseen.

Luontaiset käyttäytymismallit ilmaisuna?

Ongelma luontaisten käyttäytymismallien käytöstä ilmaisuna on siinä, että koira esittää kyseisiä käytöksiä muussakin yhteydessä kuin varsinaista ilmaisua osoittaessaan. Tästä syystä koiranohjaajat saattavat puhua ilmaisulla olevan erilaisia vahvuuksia kuten; ”vahva” tai ”heikko” ilmaisu. Kielenkäytössä korostuu myös myös ns. koiranlukutaidon merkitys, arvioitaessa ilmaiseeko koira vai ei. Luontaisesti esiintyvien käytösten täydelliseen ärsykekontrolliin saaminen on sen vuoksi työlästä, ellei jopa aivan mahdotonta. Mikäli ilmaisun halutaan olevan luotettavuudeltaan 100%, on ehdoton ärsykekontrolli oltava tavoitteena. Ehdoton ärsykekontrolli tarkoittaa, että ilmaisukäytös esiintyy ainoastaan oikean ärsykkeen laukaisemana, ei missään muussa yhteydessä.

Ilmaisun käytännöllisyys

Toinen tärkeä seikka, joka on otettava huomioon ilmaisutapaa mietittäessä, on sen käytännöllisyys kyseisen löydön merkkaamiseen. Raapiminen on yleisesti ottaen erityisen ongelmallinen käytös siksi, että siitä jää jälki. Vai miten hyödylliseltä vaikuttaa raapimisilmaisu kantarellikoiralla? Entä miten pitkä virkaikä olisi pommikoiralla, joka raapimalla ilmaisee maamiinan sijainnin?  Nenäkosketus voi olla tarkkaa merkkaamista vaativissa tilanteissa kullanarvoinen, mutta ampiaispesän terveydentilan selvittämisessä huono. Noutoilmaisu on tokossa sääntöjen vaatima käytös, mutta noutamalla ilmaisevan sienikoiran ei kannata erehtyä tunnistamisessa kertaakaan… Missä tilanteissa haukkumiselle voisi olla asiakasystävällisempiäkin ilmaisutapoja? Ilmaisutapaa onkin arvioitava kyseisen koiran luontaisten käyttäytymistapojen ja käyttökohteen mukaan. Haukkuminen voi olla ihan ok ilmaisu koirarodulla, joka ei tunnetusti hauku lainkaan. Rullailmaisu ei välttämättä sovi koiralle, jonka kierrokset nousevat tappiin välittömästi patukan nähdessään tai jonka kanssa aiotaan patukkaleikkejä harrastaa muissa yhteyksissä.

Harrastustoimintaan tällainen ilmaisun epämääräisyys ehkä käy, mutta jos tavoitellaan kustannustehokkuutta ja pyritään eliminoimaan mahdollisimman hyvin kaikki tarkkuuteen vaikuttavat inhimilliset tekijät kuten ”koiranlukutaito” pois, on ilmaisutapaan kiinnitettävä huomiota. On valittava sellainen käytös, jonka esiintyessä myös ulkopuolinen ja täysin ”koiranlukutaidoton” voi kertoa arvailematta, milloin koira ilmaisee. Koiran ollessa käyttäjästään riippumaton ja ilmaisun yksiselitteinen, lisää se myös koiran käyttömahdollisuuksia.

Hyvä suunnittelu, tarkka ilmaisu

Kannattaa miettiä myös sitä, missä asennossa koiran halutaan ilmaisevan. Rullaa se voi pitää suussaan seisaaltaan, istuen tai maaten. Ilmaisun tarkkuutta heikentää, jos se ilmaisee välillä istuen, välillä seisten. Hyvä sääntö kaikkien käytöksi en kouluttamisessa on piirtää lopputavoitteen näköinen käytös paperille. Jos piirroksesi koira istuu rulla suussaan, älä silloin vahvista rulla suussa seisomista tai makaamista.

Ilmaisutavan mietintään kannattaa siis käyttää hetki. Parhaita ilmaisutapoja ovat temput, jotka koiralle opetetaan ensimmäistä kertaa vasta ilmaisukäytökseksi. Vaikka täysin uuden käytöksen opettaminen voi tuntua tylsältä ja työläältä, on se pidemmän päälle tarkan ja tuloksia tuottavan hajutyöskentelyn kannalta vaivan arvoista. On myös muistettava, että harjuerottelua tehtäessä ilmaisu vahvistuu jatkuvasti. Sitä ei tarvitse suinkaan kouluttaa täydelliseksi, päinvastoin; jo rutinoituneeseen käytökseen on hankalampi saada liitettyä uutta käytöksen laukaisevaa ärsykettä, kuten hajua.

Videoesimerkissä ilmaisuksi on valittu rullailmaisu. Klippi on ensimmäisestä treenistä, jossa rulla on kiinnitettynä. Rulla on kaulapantaan kiinnitettävä esine, jonka koira ottaa suuhunsa löytäessään kuuman kohteen. Rullan käyttöä puoltaa mm. se, että se ei voi tehdä ”vapaa-ajallaan” valeilmaisuja, sillä rulla kiinnitetään vain etsinnän ajaksi. Patukka itsessään on myös koiralle merkityksetön väline, ennen kuin sille luodaan merkitys. Huonoina puolina on se, että monet koirat ottavat mielellään erilaisia esineitä suuhunsa. Patukat ovat myös monilla koirilla käytettäviä leikkivälineitä, joten välttämättä täysin neutraali esine se ei ole. Lisäksi patukan kaulaan kytkeminen saattaa tuntua aluksi joistain koirista epämiellyttävältä ja aiheuttaa luontaisen reaktion sen poistamiselle yrittämällä ottaa se suuhun. Esimerkkivideolla patukan nostoja otetaan ensin lattialta ja sen jälkeen pantaan kiinnitettynä.

Sinä koulutat, sinä päätät.

Ei voida sanoa, että jokin ilmaisutapa olisi ehdottoman väärä ja jokin toinen ehdottomasti oikea. On ainoastaan tarkoitukseen paremmin soveltuvia ja sitten niitä heikommin soveltuvia. Sinä koulutat, sinä päätät.

Hajuerottelukoulutus – valmistavat harjoitukset

Hajuerottelun tekee mahdolliseksi koira kyky valita oikea väärästä. Ja missäpä muussa koira voi olla niin ylivertainen, kuin hajujen erottelussa?

Hajutyöskentelyssä on pohjimmiltaan kysymys koiran kohdetyöskentelystä. Koira voidaan opettaa hakeutumaan erilaisille kohteille käyttäen eri aistejaan. Se voi liikkua ääntä kohti tai se voi etsiä ympäristöstään katseellaan jonkin kohteen. Kohteena voi olla myös asioita, joita ihmisen aistit eivät havaitse. Eräs tällainen kohde on haju.

Varsinaisen hajuerottelun valmistavina harjoituksina toimivat erityisen hyvin kosketuskeppi sekä erottelukeppi, tai pelkästään erottelukeppi, jos kuonokosketus on koiralle entuudestaan tuttua. Mikäli erottelukin on jo tuttua sekä ohjaajalle että koiralle, kannattaa koiran hoksottimia herkistellä vaihtamalla kuumaa kohdetta jokaisessa treenissä, sessiossa tai jopa saman session aikana. Sille tasolle päässeille ei tosin tarvinne enää perustella miksi erottelukeppi on yksi kaikkein perustavanlaatuisimpia harjoituksia koirankoulutuksessa.

Kutsumme oikeaa kuumaksi ja väärää kylmäksi. Itse erottelun periaate on äärimmäisen yksinkertainen kuten eläinten koulutuksessa yleensä. Ensin opetetaan koiralle mikä on kuuma kohde. Se on kohde, jonka koskeminen/haistaminen tuottaa sille palkkion. Tämän jälkeen mukaan tuodaan kylmä kohde. Mikäli koira nyt koskee/haistaa kylmää kohdetta, se menettää mahdollisuuden palkkion saamiseen kouluttajan poistaessa kuuman kohteen, eli käyttää negatiivista rankaisua. Kouluttaja sammuttaa väärää käytöstä odottamalla kunnes koira lopettaa väärin tekemisen, jolloin koiralle annetaan mahdollisuus tehdä oikein tuomalla kuuma kohde näkyviin.

Vaikka videolla erottelua tehdään valmistavana harjoituksena erottelukepillä, tapahtuu hajujen erottelu täysin samalla periaatteella. Ensin kerrotaan mikä on oikein. Sen jälkeen käytetään tarvittaessa negatiivista rankaisua ja käytöksen sammuttamista.

Joitain huomioita videosta:

  • 5. toisto: negatiivinen rankaisu
  • 7. toisto: ympäristön hallinta ja sen huomioiminen on onnistuneen koulutuksen suunnittelun a ja o. Kouluttajalla on vielä opittavaa.

Menetelmä on parasta mitä koirankoulutuksessa on tapahtunut pitkään aikaan. Suurin ongelma ollaan me muutosvastaiset pässit.

”Menetelmä on parasta mitä koirankoulutuksessa on tapahtunut pitkään aikaan. Suurin ongelma ollaan me muutosvastaiset pässit.”

Näin kommentoi eräs pitkän linjan poliisikoiraohjaaja, suostuttuaan lopulta opettelemaan operantin ehdollistamisen ja palkkion käytön tekniikkaa. (Jalander 2014, 45.) Heli Jalanderin (2014) Tampereen yliopistoon tekemä pro gradu-tutkielma valottaa hieman poliisikoiraohjaajien ajatuksia ja kokemuksia koirien kouluttamisesta operantin ehdollistamisen ja positiivisen vahvisteen avulla.

Laadulliseen tutkimukseen valittiin poliisikoiraohjaajia, joilla oli kokemusta erilaisista koulutusmenetelmistä. He olivat aiemmin kouluttaneet perinteisin menetelmin, mutta tutustuneet sittemmin myös operanttiin ehdollistamiseen ja positiiviseen vahvistamiseen. (Jalander 2014, 28.)

Varsinaisesti tutkimustiedon hyödyntäminen eläinkoulutuksessa alkoi jo toisen maailmansodan aikaan Yhdysvalloissa. Menetelmät eivät kuitenkaan saaneet siellä tavallisten koiran omistajien huomiota ja jäivät siksi pitkäksi ajaksi melko pienen eläinten ammattikouluttajien piirin toiminnaksi.

Vasta viime vuosina on myös Suomen poliisikoirien erikoiskoulutuksessa ryhdytty hyödyntämään operantin ehdollistamisen ja palkkion käytön mahdollisuuksia. Tulokset ovat olleet niitä opiskelleiden mielestä rohkaisevia ja aikeet koulutuksen ja oman opiskelun jatkamiseen ovat vahvistuneet.  (Jalander 2014, 5.)

Koulutuksessa parhaalla tavalla onnistuakseen ohjaajan tulee ymmärtää perusasioiden merkitys kokonaisuuden kannalta. Huipputulos vaatii ajoituksen ja vahvistamisen teoreettistakin ymmärrystä ja sen ohella myös omien taitojen mekaanista harjoittelua (Jalander 2014, 5). Vastaajista useimmat pitivät koulutusmenetelmän menestyksekkään käytön vaativan sekä ohjaajan mekaanisten taitojen että teoreettisen ymmärryksen kasvun tukemista (Jalander 2014, 31). Teorian ymmärtämisen tarpeellisuus jakoi kuitenkin vastaajien mielipiteitä. Osa kertoi pärjäävänsä koiranlukutaidolla ja intuitiolla, ei teorialla. Teoreettista taustaa omaavat vastaajat sen sijaan korostivat teorian ymmärtämisen merkitystä ja myös sitä, että oma tietämys on vasta varsin puutteellinen. (Jalander 2014, 32.)

Tämä tieto käy yksiin aikaisempien oppimista ja aikuiskoulutusta käsittelevien tutkimusten kanssa. Yhtäällä teoreettista taustaa omaavien vastaajien tuntemus oman tiedon riittämättömyydestä on osoitus metakognitiivisten taitojen lisääntymisestä – tiedät, mitä et vielä tiedä. Toisaalla tiedetään, että koulutus kasautuu korkeasti koulutetuille henkilöille.

Teoriaa tarvitaan oman toiminnan kehittämiseen. Se auttaa silloin, kun eteen tulee koira, jonka koulutus ei etene totutulla tavalla. Yleensä tilanne ratkaistaan etsimällä uusi koira. Vastaajien mielestä tulisikin pohtia, olisiko syytä lisätä ohjaajien koulutusta koiran vaihtamisen sijasta (Jalander 2014). Usein ns. ”vanhan linjan” kannattajat ja television koirankoulutusviihdeohjelmien katsojat kertovat myös omistavansa toinen toistaan hankalampia koiria, jolla väkivaltaisten menetelmien käyttöä perustellaan.

Eläinkoulutustekniikan opiskelua harrastavat ovat jo useita vuosia ihmetelleen myös täällä kotimaassamme, minkä vuoksi samoille  ihmisille kasautuu jatkuvasti pelkkiä ongelmakoiria, kun taas toisille niitä ei tule yrittämälläkään. Jalanderin (2014, 39) tutkielman vastaajat olivat myös huomanneet saman: he pohtivat, tulisiko toistuvasti samalle ohjaajalle sattuvissa ongelmatilanteissa korvata koiran sijasta sen ohjaaja.

Sekä poliisikoiraohjaajien kuin tavallisten harrastajien kesken koulutus on vahvasti tunteiden sävyttämää, jossa ratkaisuja ei aina perustella järkisyillä. Lisäksi kirjava käsiteviidakko vaikeuttaa keskinäistä ymmärrystä. Onnistuakseen oppimaan uutta, ohjaajan onkin oltava valmis muuttamaan omia syvään juurtuneita käsityksiään ja toimintapojaan. (Jalander 2014, 5.)

Suomessa on noin 230 poliisikoiraohjaajaa, joista suuri osa käyttää vielä perinteisiä poliisikoirankoulutusmenetelmiä. Osa ei tunne operanttia ehdollistamista lainkaan tai tuntee sitä vasta vähän. Koiriin ja niiden kouluttamisen liittyvä hurmoshenkisyys on tuttua harrastajien parista. Tilanteen vakavuutta kuvaa se, että huolimatta siitä, onko omakohtaista kokemuspohjaa koulutusmenetelmästä vähän tai ei lainkaan, ei se estä poliisimiestä tai -naista olemasta vahvasti tunteella joko puolesta tai vastaan. (Jalander 2014, 28.) Ammattilaisen tulisi kuitenkin hallita oman ammattialansa teoreettinen tausta, johon koiranohjaajalla kuuluvat sekä eläimen- että oman oppimisensa teoreettista tunnistamista (Jalander 2014, 40).

Pääosin menetelmä koetaan kuitenkin hyväksi ja tulokselliseksi. Suurimpana vaikeutena koetaan omien mekaanisten taitojen hallitseminen. Vastaajat pitävät kunnollisen pohjatyön merkitystä myöhemmille hyville tuloksille tärkeänä. Haasteen perustaitojen kunnolliselle harjoittelulle luo ulkopuolinen painostus. Siihen kuuluvat vähättely ja vaatimus nopeaan näytön antamiseen. Liian nopea eteneminen johtaa lopulta vajaaseen suoritukseen ja virheisiin. Vastaajista monet tunnustivat kokevansa kiusausta palata vanhoihin menetelmiin ongelmatilanteissa tai kohdatessaan hidasta edistymistä. He tunsivat myös huonoa omaatuntoa rangaistessaan koiraansa fyysisesti, vaikka ymmärsivät paremman ratkaisun olleen harjoituksen keskeyttäminen. Työtehtävissä onnistuminen oli kuitenkin kohottanut heidän identiteettiään ja lisännyt itsevarmuutta, sekä antanut motivaatiota jatkaa vaikeiden tilanteiden ylitse. (Jalander 2014, 35-37.)

Koirankoulutus muuttuu vähitellen. Monissa harrastuspiireissä poliisikoiranohjaajat mielletään ylimmiksi auktoriteeteiksi. Voidaan siis odottaa, että maailmalla alkanut virkakoirien koulutusmenetelmien nykyaikaistuminen leviää vähitellen myös yhä useamman harrastajankin intresseihin.

Edellinen sukupolvi uusintaa aiempaa koulutuskulttuuria hierarkisessa järjestelmässä, jossa pitkä kokemus on tähän saakka ollut yksi auktoriteettiaseman saamisen ehdoista. Tapaan on kuulunut, että ylempiarvoisen sanomisia ei kyseenalaisteta. Tästä syystä kehityksen tapahtuminen on ollut koirankoulutuksessa hitaampaa kuin esimerkiksi kännyköiden yleistymisessä ja kehityksessä. Näiden vanhakantaisten, ylhäältä alas-hallintokulttuurin rakennelmien rikkoutumisia tapahtuu yhteiskunnassa muuallakin. Muutos tulee olemaan vääjäämätön myös koirankoulutuksessa, kun koulutettujen ohjaajien määrä vähitellen kasvaa. Siitä eivät hyödy silloin ainoastaan koirat, vaan myös koiria työssään käyttävät henkilöt saadessaan entistä parempia tuloksia, entistä nopeammin ja entistä halvemmin.

Lähde

Jalander, Heli. 2014. Vanhakin koira oppii uusia temppuja. Poliisikoiranohjaajien käsityksiä operantista ehdollistamisesta ja positiivisesta vahvistamisesta poliisikoirien erikoiskoulutuksessa. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Pro gradu -tutkielma. Saatavilla http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95529/GRADU-1401962045.pdf?sequence=1

Mistä ”tottelevainen” koira on tehty?

Tiesitkö, että viikossa on 168 tuntia, eli 10 080 minuuttia? Kymmenen minuutin treeni koiran kanssa on viikon kokonaispituudesta alle 1 ‰. Toisin sanoen 99,9 % ajasta koira ei ole ”treeneissä”. Käymällä kerran viikossa koirakoulussa tunnin harjoituksissa, vie se viikosta aikaa alle 6 ‰. Tällöin koira tekee silti vielä 99,4 % ajasta jotain muuta kuin on omistajansa suunnittelemassa koulutustilanteessa.

Perustottelevainen?

Sana ”tottelevaisuus” on lainausmerkeissä sen vuoksi, että se viittaa enemmän tai vähemmän inhmilliseen käyttäytymiseen, jota koira ei voi esittää. Koiran käyttäytyessä omistajansa mielestä ei-toivotulla tavalla, kutsutaan sitä ”tottelemattomaksi”, ”tuhmaksi” tai ”kovapäiseksi”. Aikamoista eläimen inhimillistämistä ja kukkahattuilua, joka johtaa helposti erilaisiin selityksiin johtajuudesta ym. eläinkoulutuksen kannalta pseudotieteellisistä asioista. Tämä taas johtaa usein menetelmiin, joiden käyttö ei välttämättä ole koiran hyvinvoinnin kannalta edullinen, eikä myöskään nykyisen oppimiskäsityksen mukainen.

Tottelemattomuudella tarkoitettaneen tilannetta, että koira ei reagoi annettuun vihjeeseen, vaikka se olisi joskus niin saattanut tehdäkin. Mikäli koira toimii kotona halutulla tavalla, tulkitaan se helposti osaamiseksi, mutta kun se ei enää pihalla osaakaan, sanotaan sen olevan ”tottelematon”. Kyse on kuitenkin siitä, että koira ei osaa kyseistä käytöstä juuri kyseisessä tilanteessa. Ärsykekontrolli on puutteellinen, itse käytöstä merkitsevä vihje on jokin ihan muu kuin ohjaaja kuvitteli, vihjettä ei ole koskaan edes liitetty käytökseen, käytöstä ei ole yleistetty eri paikkoihin, sitä ei siedätetty eri häiriöihin jne., tai käytöksellä ei yksinkertaisesti ole vielä riittävästi toistoja takana ollakseen refleksinomainen.

Usein koiranomistajat vastaavat kysyttäessä miksi he ovat tulleet koirakouluun, että he toivovat saavansa koirastaan ”sellaisen tottelevaisen”. Koiran niin sanottu ”yleinen tottelevaisuus” tai ”perustottelevaisuus”, syntyy kuitenkin arjen käytänteissä ja sen niistä oppimista toimintatavoista. Arjessa koira tarvitsee kaikkia perustaitoja ja jotta koira käyttäytyisi ”tottelevaisesti”, on näitä taitoja harjoiteltava ihan ensimmäisestä päivästä lähtien.

Kerran viikossa tunnin (0,6%) verran koirakoulussa käyminen jää pelkäksi temppukouluksi, jos toiminta arjessa loppuviikon ajan (99,4%) on erilaista. Koirat oppivat tilanteiden samankaltaisuuksista ja oppivat varsin nopeasti toimintatavan tietyssä kontekstissa, mutta eivät automaattisesti yleistä sitä muualle. Usein kuulee sanottavan:”kyllä se kotona osaa”. Koiranohjaajia opettavat kuulevat vähintään yhtä usein myös: ”täällä (treeneissä) se tekee aina niin hienosti mutta kotona on ihan mahdoton”. Koirat ovatkin hieman kuin pikkulapset: vaikka ne eivät puhu, ne kertovat kotioloistaan omalla käyttäytymisellään. Koska koulutuskentällä toimitaan yleensä aina tieyttyjä rutiineja noudattaen, oppii koira muutaman kerran jälkeen kentän pelisäännöt. Jotta oppiminen siirtyisi myös kotiin, tulisi omistajan toimia jokaisessa vuorovaikutustilanteessa koiransa kanssa yhtä selkeästi ja johdonmukaisesti.

Voit muuttaa vain omaa käyttäytymistäsi

Sujuva ja mutkaton koiran ja ihmisen välinen yhteiselämä vaatii sen vuoksi usein ihmiseltä enemmän tai vähemmän omien elämäntapojen muuttamista. Luonnollisesti joillekin koiran omistajille rutiininomainen säännöistä kiinnipitäminen, tavoitteiden asettaminen ja niitä kohti ponnisteleminen on helpompaa kuin toisille. Pystyyhän osa tupakoitsijoistakin lopettamaan tupakoinnin ilman sen suurempia vaikeuksia. Osa sen sijaan tekee säännöllisin välein tupakkalakkoja ja jollakin saattaa olla muodostunut perinteeksi aloittaa aina joulun jälkeen laihdutuskuuri tai tipaton tammikuu. Koiran kanssa tällainen kuuriluontoisuus toimii yhtä huonosti kuin laihduttamisessa tai tupakoinnin lopettamisessa. Laihdutuskuurien jälkeen kilot tulevat yleensä takaisin ennemmin tai myöhemmin, usein vielä kaupanpäällisten kanssa. Myös koiran käytös muuttuu vähitellen takaisin sitä itseään hyödyttävään suuntaan, mikäli arjen rutiineista ja toimintatavoista aletaan lipsua. Kerran tai pari tavoitekäytöksen onnistuneesti tehnyt koira ei automaattisesti toimi samalla tavalla muutaman päivän tai viikon päästä, mikäli käytöstä ei tavalla tai toisella ylläpidetä.

Oman käyttäytymisen muuttaminen on yleensä koulutuksen vaikein osuus, mutta se on edellytys koiran käyttäytymisen muuttamiselle. Mikäli toimit tänään samoin kuin eilen, mikään ei muutu koiran käytöksessä. Jos olet tyytyväinen eiliseen, ei minkään muuttaminen ole edes välttämätöntä. Jos koira edellisessä harjoituksessa osasi istua sekunnin sisällä vihjeestä, sinun on nostettava vaatimustasoasi ja hyväksyttävä 0,9 sekunnin sisällä tapahtuvat istumiset, eli muutettava käyttäytymistäsi. Oman ajattelun ja joskus lujaankin piintyneiden tapojen muuttaminen ei välttämättä ole yksinkertaista mutta mahdollista. Hyvässä koirakoulussa saat selkeän ohjeistuksen ja kannustusta treenien sujumiselle. Tavoitteena on opettaa koiran omistajalle iloiseen ja tuloksekkaaseen vuorovaikutukseen johtavan toimintamallin omaksumista.

Voimme parhaassakin tapauksessa kuitenkin näyttää ainoastaan suunnan – jokaisen on kuljettava matkansa itse.

 

Mikä operantti? Mikä positiivinen?

Operantti ehdollistaminen

on tieteellinen käsite, joka yksinkertaisesti sanottuna merkitsee oppimista käyttäytymisen seurauksista. Seuraukset voivat olla käytöstä lisääviä (vahviste), sitä vähentäviä (rankaisu), tai seuraukset voivat olla myös neutraaleja (sammuttavia).

Eläinkoulutuksessa sanaan “positiivinen” ei sisälly tunnesisältöä, vaan merkitys on puhtaan matemaattinen: jotain lisätään ympäristöön. Palkkion käyttö on eläimen tavoitteleman miellyttävän asian lisäämistä eläimen ympäristöön, jolloin myös käyttäytymisen todennäköisyys tapahtua uudelleen lisääntyy. Operantti ehdollistaminen positiivisen vahvisteen avulla tarkoittaa halutun käyttäytymisen lisäämistä palkitsemalla koira jollain sen tavoittelemalla. Periaate on varsin yksinkertainen: sitä saat, mitä vahvistat. On lopulta vahvisteen toimivuudesta ja kouluttajan taidoista kiinni, saatko kuitenkaan sitä mitä olit ajatellut. Suurimpaan osaan koulutusongelmista syy löytyy toimimattomasta vahvisteesta ja sen oikeanlaisen käytön puutteista.delfi

Operantti ehdollistaminen ja positiivinen vahviste yhdistetään usein myös ns. naksutinkoulutukseen. Tarkasti ottaen ne eivät ole kuitenkaan täysin samoja asioita: operantti ehdollistaminen on tiedettä, naksutinkoulutus  taasen popularisoitua tiedettä ja enemmänkin koulutusfilosofia, jossa pääpaino on eläinten hyvinvoinnilla ja operantin nelikentän P+/R- akselia pyritään välttämään. Tämähän ei ole tietenkään negatiivinen asia, koska palkkion käytöllä saadaan hyvinvoinnin lisäksi myös hyvin käyttäytyviä koiria.

Naksutinkouluttaa voidaan ilman naksutinta ja kaikki naksuttimen käyttö ei ole naksutinkoulutusta

Naksutin on erinomainen koulutuksen apuväline tarkan ajoituksen merkkaamisessa. Sen ääni on myös eläimelle yksiselitteinen, mikäli sitä vain käytetään yksiselitteisesti. Naksutin toimii ehdollisena vahvisteena, jota seuraa aina ehdoton vahviste. Fyysisenä esineenä sitä tarvitaan kuitenkin verrattain harvoin. Perustaitojen harjoittelussa sitä ei tarvita välttämättä lainkaan. Useimmissa tilanteissa ”hyvä”-sana tms. on täysin käyttökelpoinen ehdollinen vahviste merkitsemään koiralle oikein tekemisen hetken.

Emme järjestä erillisiä “naksutinkursseja”, sillä koulutusteknologiaa ja tutkimustietoa ei mielestämme voi, eikä tarvitse, erotella erilliselle kurssille. Minkä teorian pohjalta silloin opettaisimme ja toimisimme niillä muilla kursseilla, jotka eivät ole “naksutinkurseja”? Oppiminen ja sen teoreettinen viitekehys on aina sama (operantti-klassinen ehdollistuminen), kutsuipa koulutusta sitten naksutteluksi tai viettipakoksi (koulutus näissä kahdessa toteutetaan täysin luonnollisesti täysin eri tavoin).

Voit itsenäisesti tutustua eläinkoulutusta käsitteleviin kirjoihin ja nettisivuihin, joita olemme koonneet linkkisivulle. Lisätietoa eläinkoulutuksesta ja sen historiasta, klassisesta ja operantista ehdollistamisesta, naksutinkoulutuksesta ja käytännön koulutusta saat meiltä.ope4